Olen aloittanut kirjallisuuden opinnot Oulun avoimessa yliopistossa. Tänään menin luennoille tietäen etten ollut valmistautunut tarpeeksi hyvin. Meille oli annettu tehtäväksi lukea runoja ja novelleja kotona ja valmistella niistä suullisia esityksiä. Isoveljeni häiden takia olin ehtinyt vain lukaista novellin nopeasti kerran läpi (15min ennen luennon alkua, köh) Runoihin en edes ehtinyt uhrata ajatuksia. Toisaalta, miksi edes uhrata, koska en minä niitä kuitenkaan koskaan ymmärrä.

Luennolla sitten tajusin, että meidän on yhtäkkiä analysoitava runoja. Jokaiselle oli varattu puheenvuoro. Hyvänä opiskelijana sitten en kuunnellut muita vaan vetäisin äkkiä kokoon jonkinlaisen analyysin viimeisestä runosta. Runoanalyysin hyvä puoli on se, että vaikka en tunnu ymmärtävän niitä ollenkaan, voin aina vetäistä jotain hatusta, sillä vaikka sanoisin kuinka kummallisia asioita, aina joku on sitä mieltä että tuon runoon aivan uutta ja tuoretta näkökulmaa.

Niinpä analysoin runon kertovan miehestä joka on loukannut tyttöä jotenkin pahasti. Vähän ajan päästä sain tietää että runon kirjoittaja oli homoseksuaali mies joka oli jättänyt morsiamensa alttarille. Ei siis mennyt ihan pieleen?

En tiedä... En vain ole kovin suuri runojen ystävä. Tykkään suorasanaisemmasta tekstistä. Niin sanotusta viihdekirjallisuudesta.

Kirjallisuudesta puheen ollen, luin juuri todella suloisen kirjan ja voisin (jahkas kerkeän) kirjoittaa siitä jotain ajatuksia ylös. Minulla on myös meneillään Nälkäpeli-trilogian viimeinen osa, joten voisin summata ajatuksia kunhan olen saanut senkin luettua. Veikkaisin, että joskus loppuviikosta.

Loppuun vielä kysymys: kuinka moni seuraisi minua jos muuttaisin Todella vaiheessa -blogin bloggeriin? Se on ollut jo pidemmän aikaa harkinnan alla.

Olen nyt aloittanut Nälkäpeli-sarjan lukemisen, sillä ajattelin että on korkea aika ottaa selvää mistä tässä on kyse. Koska kyseistä sarjaa on suositellut itse Stephenie Meyer, monien kirjallisuuteen tutustuneiden ihmisten naurunaihe, en odottanut sarjalta juuri mitään. Yllättäen ensimmäinen kirja oli ihan hyvä. Se oli todella nopealukuinen, lukaisin sen kolmessa päivässä vaikka en edes lukenut sitä työkseni. Kirjassa oli selkeä idea ja juonesta paljastui jotain lisää aina tasaisin välein.

En silti voinut olla vertaamatta kirjaa kokoajan Houkutus-sarjaan, ihan vain suosittelijan takia. Suurin ero tietenkin kirjoissa on se, että Houkutus on rakkaustarina tytöstä joka ei ole mitään ilman miestä, ja Nälkäpelin ensimmäinen kirja on tarina tytöstä joka ei edes halua koskaan naimisiin vaan osallistuu pikkusiskonsa puolesta gladiaattorimaiseen kilpailuun.

Huomasin päähenkilöissä kuitenkin todella paljon samankaltaisuuksia:

• Bella on 17-vuotias tyttö joka ei välitä lainkaan ulkonäöstään. Kuitenkin kaikkien mielestä hän on viehättävä, vaikka kirjassa ei edes vaivaannuta kertomaan kunnolla hänen kasvonpiirteitään.
• Katniss on 16-vuotias tyttö joka ei välitä lainkaan ulkonäöstään. Kuitenkin useat sanovat hänen olevan todella sievä. Katniksen ulkonäöstä ei kerrota juurikaan yhtään sen enempää kuin Bellankaan.
• Kuitenkin, molemmilla tytöillä on omat stailistinsa jotka loihtivat heistä kaunottaria. Bellalla Alice, Katniksella Cinna.
• Kumpikaan ei edes muista katsoa itseään peilistä kuin osallistuvat isoihin tapahtumiin missä ovat kokoajan esillä. Bellan tapauksessa häät, Katniksen tapauksessa Nälkepelin esiintymistilaisuudet.
• Bella tekee kaikkensa, jottei kukaan hänen tutuistaan loukkaannu. Hän vaarantaa henkensä, ettei hänen isänsä joutuisi vampyyrin hyökkäyksen kohteeksi ja haavoittaa itseään jotta vampyyrit vs. ihmisudet taitelu päättyi ennen kuin se alkaakaan.
• Katniss ilmoittautuu Nälkäpeliin vapaaehtoiseksi jotta hänen pikkusiskonsa ei joutuisi peliin kuolemaan. Pelissä voi olla vain yksi voittaja, joten Katniksella on vain noin 4,2% mahdollisuus selvitä hengissä.
• Katniss ei halua miestä mutta silti kaksi miestä tuntuu olevan hänen perässään = aineksia kolmiodraamaan
• Bellalla on poikakaveri ja ihailija = selkä kolmiodraama. Tämä draama oli oikeastaan se joka sai minut vihaamaan kolmiodraamoja.
• Kummallakaan ei tunnu juurikaan olevan tunteita, tai ainakin he tekevät kaikkensa tukahdutaakseen ne niin, ettei lukija huomaa niitä.
• Molemmat ovat todella viattomia. Katniss hämmentyy kun ihmiset flrittailevat hänelle, Bella pyörtyy ensisuudelmansa kohdalla.

Kuitenkin, Katniss on mielestäni hieman parempi hahmo kuin Bella. En ole vielä ehtinyt ärsyyntyä häneen yhtä paljon kuin Bellaan.

• Katniss on omatoiminen! Hän ei halua mennä naimisiin, sen sijaa hän opettaa parhaalle miespuoliselle kaverilleen metsästystaitoja koska on taitavampi kuin hän.
• Hän ei käperry metsään surullisella hetkellä vaan kiipeää puuhun, nukkuu siellä makuupussissa ja lähtee aamulla metsästään. Ihmisiä ja eläimiä.
• Hänellä on tahtoa pysyä hengissä!

Olen nyt toisen osan puolessa välissä. Toinen osa on selkä jatko-osa ja trilogian keskimmäinen osa, eli hieman tylsähköä. Se on jatkoa edelliselle ja pohjustusta tulevalle. Ajattelin kuitenkin lukea nyt koko sarjan loppuun kun olen kerta sen aloittanutkin. Ensimmäinen osa oli mukaansatempaisena, helppolukuin jännistykertomus jossa oikeasti moneen otteeseen en ollut varma selviääkö päähenkilö edes hengissä. 24 osallistujaa, vain yksi voittaja. Jos on joskus tylsää ja tekee mieli aivot narikkaan -viihdettä, suosittelen. Ei, ei e sittenkään ole aivan aivot narikkaan -viihdettä! Löydän kirjasta aika paljon yhteiskuntakritiikkiä.

Tässä, olkaa hyvä, loppuun vielä vähän nopeita kasvoluonnoksia Chris Colferista:

Piirsin eilen töissä tällaisen luonnoksen:

Kyllä, töissä. Minut kommennettiin sinne takaisin tekemään kaksi päivää sijaisuutta ekaluokalle. Samalla kun pidin heille kuvistuntia, minulla oli aikaa tuherella tämä. En ehtinyt viimeiställä sitä. Skannasin sen jotta voisin kokeilla tehdä sille jotain kuvanmuokkausohjelmalla ja piirtiksellä. Pysy kanavalla ;)

Olen jo kaikkialla muualla huudellut että minua vaivaa art block. Yritän parantaa sitä tekemällä kuitenkin jotain. Minulla oli noin kahden viikon tauko jolloin en oikeasti piirtänyt juuri mitään. Eilen sain aikaiseksi tämän Jenna Ushkowitzin kuvan värityksen:

Oikeasti, pahoittelen skannausta. Paranneltu versio löytyy DeviantARTista: LINK

Ennen art blockin alkamista ehdin tehdä tämän:

Tämäkin on vain raaka skannausversio. Olen oppinut parantelemaan jälkeä kuvausmuokkausohjelmana (tavoitteena vain saada alkuperäisen näköinen, skannaeri yleensä tappaa esimerkiksi väritystä) joten parannellun version olen lisännyt DA:han LINK

Eilen kuuntelin kaverini ehdotuksena Lady Gagaa samalla kun värittelin Jennaa. Tänään kokeilen toimiiko Owl City samalla tavalla: art blockkia lieventävänä tekijänä.

Olin kuukauden töissä kouluavustajana ala-asteella. Minulla oli tänään viimeinen työpäivä. Suurimmaksi osaksi työajasta hengasin opettajanhuoneessa ja tein ns. hanttihommia joita opettajat minulle antoivat, mutta välillä kävin luokissa avustamassa tai hoitamassa välituntivalvontoja. Koska koulu oli pieni, osa erikoisoppitunneista (esim käsityöt) järjestettiin läheisessä isomma koulussa. Sain joskus saattaa pienimpiä oppilaita toiseen kouluun tunneille koska he eivät vielä tienneet reittiä.

Jossain vaiheessa opettajat huomasivat että kun minulla on tylsää, piirtelen jotain suttupaperille. He kehuivat jotain suttuani ja nimittivät minut koulun hovitaiteilijaksi. Sain muun muassa askarrella kaksiulotteiset isot hahmot Aapisen henkilöistä. Heillä on liikkuvat kädet ja jalat.

Koska materiaalit olivat huonot (legendaariset vahavärit ja normaali A3 tulostuspaperi) tulos ei ollut paras mahdollinen. Mutta se sai nyt luvan kelvata. Ehkä noista hahmoista on käyttöä ekaluokkalaisille kun he opettelevat lukemaan. Singeerasin ne oikein hienosti jotta opettajat muistavat kuka ne on tehnyt ja milloin. :) Alaskan (pesukarhu) ja Ansan (orava) lisäksi tein tänään vielä Ossin (jänis) mutta unohdin ottaa siitä kuvan. Harmi, sillä kehityin hahmojen teossa kokoajan paremmaksi ja muutuin mestariksi noin vaikean muotoisten hahmojen laminoimisessa.

Suunnitelmissa olisi tehdä muutama postaus joistain yksittäisistä tapauksista töissä.

Muuten, sain tänään päiväkirjani haltuuni Elinalta. Meillä on Elinan kanssa yhteinen päiväkirja koska näemme nykyään harvoin. Päiväkirjan avulla saamme kuitenkin vähän tietää mitä toinen on puuhaillut. Päiväkirjassa on kaikki merkinnät mitä tein Lontoossa. NYT SIIS VIHDOIN voin alkaa työstämään Lontoo-postausta. Pysy kanavalla!

Olin jo ehtinyt unohtaa tämän kunnes löysin laatikon pohjalta. Korkea aika skannata ja postata.

Kiitoksia Siirille tästä tittelistä!

Sääntöjen mukaan minun tulee kertoa seitsemän faktaa itsestäni ja passata palkinto eteenpäin määrättömälle määrälle kanssabloggareita.

Minun 7 faktaani ovat:

1. En ikinä suunnitellut elämääni lukiota pidemmälle. Nyt olen aika lailla tyhjän päällä. Olen ollut töissä koulussa kouluavustajana, mutta sekin loppuu viikon kuluttua enkä tiedä ollenkaan mitä sen jälkeen teen.

2. Olen todella sarkastinen ihminen. Joudun päivittäin nielemään paljon sarkastisia kommentteja jotta kanssaeläminen perheeni kanssa olisi ystävällisempää.

3. Toimin parhaiten silloin kun minun pitäisi tehdä jotain aivan muuta. Esimerkiksi, jos minun pitäisi lukea, alan paikkaamaan paitaani johon on tullut reikä. Tai jos kaverini haastaa minut piirtämään jotain, viimeistelen yhtäkkiä toisen piirustuksen joka minulla on ollut kesken. Tai jos minun pitäisi siivota, huomaan yhtäkkiä opiskelevani.

4. Kun olen stressaavassa tilanteessa, tuhoan kynteni repimällä niitä. Siksi minun on käytettävä melkein aina kynsilakkaa: kynsien tuhoamisen sijaa alan rapsuttaa kynsilakkaa pois.

5. Luulin ennen että olen aivan mielettömän taitava piirtäjä. Sitten totuus iski vastaan. Huvittavaa on se, että olen nykyään taitavampi kuin ennen, mutta minusta tuntuu että olen huonompi kuin ennen. Loogista?

6. Olen todella epäileväinen ihminen. En usko ennen kunnollista lähdettä juuri mitään.

7. Menen myöhään nukkumaan, sillä en pidä siitä hetkestä jolloin vain makaa sängyssä ja odottaa unen tuloa. Välttelen sitä hetkeä kunnes minun on aivan pakko mennä nukkumaan. Siksi olen usein väsynyt ja kofeiiniriippuvainen.

Heitän haasteen tinjamille.

Minulle iski ajatuskatkos enkä muistanut kirjoitetaan ice creamin kerma C:llä vai G:llä, joten menin nopeasti tarkistamaan sen sanakirja.orgiin. Kirjoitin ruutuun ice cream tarkistaakseen alkaako sanakirja valittaa. Tulokset kuitenkin olivat mielenkiintoisia.

Marosii?

Kun klikkasin marosiiaa, se antoi englanninkieliseksi käännökseksi ice cream.  Kun googlasin sanan, kuvahausta tuli enimmäkseen kenkien kuvia. Mitä ihmettä on marosii? Onko sanakirjassa virhe vai olenko vain täysin tietämätön tästä synonyymista.

Viime aikoina olen seurannut ehkä turhankin paljon Hollywoodin menoa samalla syrjien vanhaa kunnon fantasiamaailmaa jossa ennen viihdyin hyvinkin pitkiä aikoja kerrallaan. Aloitin kuitenkin viime viikolla lukemaan vihdoin ja viimein Hobittia. Perin kirjan Sormusten herran lisäksi isoveljeltäni kun hän muutti omaan kämppään, mutta vasta nyt ajattelin tarttua kirjaan. Luin muutaman luvun mutta en kovinkaan innostunut.

Sitten kaverini linkkasin minulle tämän videon:

Ensimmäinen ajatukseni: Mitä Peter Jacksonille on tapahtunut? Hän on laiha ja suorahiuksinen! Laihdutuksen nyt ymmärtää, mutta mitä hänen hiuksille on tapahtunut? Vaikea kuvitella häntä suoristusraudan kanssa joka aamu. Saatikka että hänellä olisi ollut Sormusten herran kuvausten aikaan permanentti.

Toinen ajatukseni: SORMUSTEN HERRAN AIKA EI OLE VIELÄ OHI! KIERROS KAIKILLE!

Minä nimittäin vähän missasin koko 2000-luvun alun sormushulluuden, koska olin sen verran nuori. Muistan käyneeni katsomassa Kaksi tornia elokuvateatterissa isäni kanssa juuri sen ikäisenä että sain mennä katsomaan sitä täysi-ikäisen seurassa. Se on edelleenkin jännittävin elokuvakokemukseni ikinä. Minusta tuntuu, etten hengittänyt koko elokuvan aikana, ja jännitin jalkojani kokoajan. Olin kuitenkin niin nuori, etten ehtinyt tajuta kuinka hieno asia tämä on. Yläasteella vasta katsoin kunnolla elokuvat ja luin kirjan. Hienoa että luvassa on vielä kaksiosainen fantasiapläjäys!

Saman tien kun olin tuon videon nähnyt, aloin lukemaan Hobittia aivan uudella vimmalla. Olen nyt lukenut kirjasta noin 1/3. Olisin lukenut pitemmällekin, mutta meinasin nukahtaa kirjan ääreen. Ei sen takia että se olisi ollut tylsä, vaan sen takia että minulla on univelkaa ja minulla on tapana lukea sängyssäni mahallaan.

Sain melkeinpä noloja eräänlaisia nostalgiakohtauksia näiden kahden kohtauksen kohdalla:

Eli kohtaukset joissa Bilbo löytää sormuksen ja tajuaa omistavansa Piikin. Tämän jälkeen Bilbo vielä kohtasi Klonkun, mutta en alkanut siitä enää ottamaan kuvaa. Tarina vei mukanaan.

Itseasiassa paluuni fantasiamaailmaan alkoi jo jonkin aikaa sitten kun Sormusten herroja on näkynyt telkkarista. En koskaan muista katsoa niitä, mutta esimerkiksi viime sunnuntaina avasin television oikealta kanavalta lopputekstien aikaan. Musiikkina oli parhaillaan Klonkun laulu. Upea kappale. Yliannostus fantasia-awesomeutta.

Kuka tulee mun kanssa vetämään Sormusten herra maratonin? Meiltä löytyy pidennetyt versiot!

Jeah, mulla on tosi ninjaolo. Viime keväänä kuvasin videon jossa piirrän Elyonia, mutta videosta tuli yli 20 minuuttia pitkä. En löytänyt WIndows Movie Makerista nopeutusohjelmaa, joten asia jäi sitten siihen. Muutenkin koin sen editointivälineen todella kömpelöksi. Asia palasi mieleeni aina aika ajoin, mutta en koskaan jaksanut tehdä asialle mitään. Tällä viikolla näin erään Muchacha10:n videon jossa hän piirsi Klaine fan artia. Muistin aikoinani kuvaaman Elyon-videon ja päätin vihdoin tehdä asialle jotain. Googlailin vähän, mutta en kuitenkaan saanut edelleenkään mitään tehtyä.

Tänään juttelin niitä näitä roolipelikaverini kanssa mesessä kun yhtäkkiä muitin: hän on aika haka monissa tietokoneasioissa. Minun epävirallinen ATK-tukihenkilö on jumissa ensi tammikuuhun asti Suomen valtion larppileirillä (lue: intissä) joten en ole häneltä voinut kysyä neuvoja tietokoneongelmiin yli kuukauteen. Tämä roolipelikaveri on auttanut minua nyt muutaman kerran. Kysäisin sitten häneltä, sattuisiko hän tietämään jotain hyvää ja ilmaista Movie Makeria. Hän ei tiennyt ja keskustelunaihe vaihtui. Hetken päästä hän kuitenkin linkkasi minulle jotain linkkejä ja sanoi että oli tylsyyden hetkellä alkanut selvittää asiaa ja löytänyt muutaman ihan hyvältä vaikuttavan ohjelman. Latasin yhden, löysin YouTube tutoriaaleja ja aloin muokata videota.

Tässä on tulos.

Minä piirtämässä Elyonia Pet Shop Boysin tahtiin. Ensiksi olin laittamassa taustamusiikiksi Scissor Sistersiä, mutta koska se bändi on jokseenkin kyseenalainen, vaihdoin Lesiëmiin. Lesiëmillä ei ollut tarpeeksi pitkää kappaletta (neljän minuutin kappaleen aikana nopeutettu kuva olisi mennyt aivan liian nopeaa) joten päädyin lopulta pisimpään Pet Shop Boysin kappaleeseen mitä minulta löytyi.

Miksi mulla on niin jännä musiikkimaku? Vielä kaksi vuotta sitten en olisi ikinä uskonut että kuuntelen tällaista jumputusta.

Valmis kuvahan näyttää tältä. Olen sen jo aiemmin täällä julkaissut, mutta kertaus ei ole koskaan pahitteeksi.